Color Mask

Koska vaaleanpunainen sävy hiuksissa ei kauaa kestä, eikä hiusvärejä aina ehdi tilaamaan, päädyin kokeilemaan suoravärin sijasta hiusnaamiota. Marketin hyllyiltä löytyy tänä päivänä myös muutama shokkiväri, mutta niihin en halunnut koskea, koska tulos saattaisi olla liian tumma, enkä tiedä voiko niitä laimentaa hoitoaineella värjäysvaiheessa. Epäilen.

Siispä käteeni tattui Biozellin Color Mask - sävyssä Raspberry.

 

"Vahva fuksian sävy sopii sekä tummille että vaaleille hiuksille. Tummiin hiuksiin Raspberry-sävy antaa häivähdyksen tummaa viininpunertavaa sävyä ja vaaleat hiukset tulevat räväkän punaisiksi. Sävy sopii myös tehosteraitoina vaaleille hiuksille tai dippaukseen."

- Näin kerrotaan Biozellin sivuilla.

Lähtökohta oli hyvinkin väritön ja epätasainen. Kuva kaunistaa, mutta todellisuudessa toinen puoli hiuksistani oli sinertävän, vihertävän, kellertävän, lilahtavan ja hieman pinkin sävyinen sekamelska. Eli jotain oli tehtävä.
Koska hoitoaine oli sillä hetkellä todella vähissä, enkä uskonut sävytteen tarttuvan edes kovin hyvin (sehän on sävyte, eihän sillä saa aikaan kuin sävyeron, eihän?), laitoin sitä vasta pestyihin, pyyhekuiviin hiuksiini ihan sellaisenaan. Noh, seuraavalla kerralla en tee niin...

Tässä vaiheessa heräsi epäilys "ei perhana mitä menin nyt tekemään...", toinen puoli päästäni oli punainen! Eli väri nimensä mukaan ei ole pinkki tai vaaleanpunainen vaan vadelmanpunainen, sellainen aniliini. Kylmän sävyinen punainen. Ei sopinyt sitten yhtään vaaleansinisen kanssa. Miehekkeen mielestä väri oli tietysti hyvä, koska "punapäät <3", mutta itse kun on muutaman vuoden ajan yrittänyt saada kaiken punaisuuden ja kellertävyyden pois hiuksistaan, niin punainen väri herätti pientä pelkoa. Toivoin vain, että väri huuhtoutuu hyvin pois, enkä pidentänyt paljoa edes vaikutusaikaa, mikä ohjeessa oli (3-5min).

Väri ei huuhdellessa tuntunut vaalentuvan kuin ehkä asteen verran, ja märät hiukset näyttivät samalta kuin väräjysvaiheessa. Ei hyvä. Olisi pitänyt sekoitta mukaan sitä hoitoainetta.
Kuivat hiukset näyttivät sitten paremmalle, mutta kuitenkin liian tummille (kuvat vääristävät väriä tässäkin, tulos oli hieman tummempi). Seuraavana päivänä kun pesin hiukset runsaalla shampoonhankauksella, sain sopivan sävyn aikaan.

Tuote siis todellakin toimii. Käyttö vaikuttaa helpolta ja sitä se onkin. Väri tarttuu yllättävän hyvin ainakin vaalennettuihin hiuksiin ja käsittelyn jälkeen hiuksista tulee pehmeämmät ja terveemmän tuntuiset. Jos haluaa vain vähän kirkastaa vaaleaa sävyä, suosittelen hoitoaineen lisäämistä sävytteen sekaan. Suojakäsineiden käytöstä voin sanoa sen verran, että levitin sävytteen ilman hanskoja, eikä väriä jäänyt käsiin pesun jälkeen.

Kuvauspäivä pitkästä aikaa

Lokakuun alussa kävin Lappeenrannassa leikkimässä taas mallia. Tällä kertaa kuvaajana oli Toni Salminen ja innostuipa kaverinikin ottamaan muutaman ruudun ennen Tonia.

Kuvauspäivä tuli sovittua muutaman päivän varoitusajalla, joten oli hieman tuskaisaa vaatteiden suhteen, kun ei ehtinyt hommaamaan mitään uutta kuvauksiin, eikä omasta kaapista löytynyt montaakaan vaatekappaletta joka olisi ollut tarpeellinen tilanteeseen. Lopulta sain kuitenkin käsiini kaiken tarvittavan.

Sotamaalit.. check!

Kun kyseinen päivä koitti, lähdin ajoissa Lappeenrantaan kaverini luokse, joka toimi mm. kenkien lainaajana, kampaajana ja henkisenä tukena :) Jenni loihti mun tukasta jättimäisen kiharapilven ja sen jälkeen sai vision kuvista mitä voisi ottaa. Aikaa oli rutkasti, joten väsättiin parvekkeelle oma pikku "studio" pystyyn!

 

Photos: Jenni
Edit: Jenni + minä

Illemmalla kuvailtiin sitten Tonin kanssa. Kumpikaan ei Lappeenrantaa tunne, joten hyvän kuvauspaikan etsiminen oli pieni haaste. Lappeessa ei nähtävästi ole kovinkaan ihmeellisiä paikkoja kun kukaan ei sellaisia osaa sanoa.
Suuntasimme linnoituksille, vieläpä kaikkein korkeimmalle minne pääsi. Muhkeasta tukastani ei siinä hyytävässä tuulessa paljon jäänyt jäljelle, eikä liiemmin ruumiinlämmöstänikään. Mutta kivaa oli silti :D

Puunhalaajahippi ^^

Photos: Toni Salminen / www.0-orb.net/

Ens kuussa olis edessä seuraavat malleilut, saa nähdä mitä silloin saadaan aikaan! ;)

♡ Gäpsy

Stoppi taukoilulle!

Nyt peekele loppuu tää taukoilu! Joka päivä ollut mielessä, että "vois kirjoittaa blogia.." mut ei. Ei vaan jaksa. Ei yksikertaisesti mitään inspistä vilkaistakaan bloggerin suuntaan. Ja ne harvat kerrat kun olen vilkaissut, luen vaan muiden postauksia ja unohdan omani. Ja sitten tuleekin jo jotain muuta tekemistä :D

Mutta selitykset sikseen. Olen ollut ihan syksyfiiliksissä (goottifiiliksissä), ihaillut luontoa ja halunnut vaan vetästä pitkän mustan hameen päälle, sytytellä kämppään kynttilöitä ja suitsukkeita, laittaa soimaan Typeä ja siemailla punaviiniä. Well, it's October ♡



Noh, olen kyllä verhoutunut mustaan ja kuunnellut yllä olevaa albumia, mutta kynttilät ja punkku ovat jääneet. Syy voi olla se etten ole ollut kotona enkä yksin koko lokakuussa.
Synkkien syysfiilisten takia oma hiustenväri on vähän tympinyt. Kaipaan mustaa, mutta se olisi tyhmä veto heittää tumma väri päähän kun sitä ei sitten helpolla taas saa pois.
Hiukseni tosiaan kokivat pienen muodonmuutoksen tuossa taannoin ja väritys on nykyään tämä:

Photo: Jenni

Tuo pinkki väri (Crazy Color - Pinkissimo) oli lojunut hyllylläni melkein vuoden ja viimein päätin käyttää sitä. Ensimmäisellä värjäyskerralla sekoitin molemmat värit reiluun määrään hoitoainetta, joten lopputulos oli paljon vaaleampi ja väri pysyi hyvänä ehkä viikon. Silloin värjättiin (monikko siksi, että koulutan kovaa vauhtia miehestäni kampaajaa :D ) sivukaljupuoli siniseksi ja oikea puoli pinkiksi, joten uusi väri ei oikein edes erottunut edukseen.

Tämän parempaa kuvaa uudesta tukasta en saanut otettua viikon aikana...

...ja tässä näkyy tuo "väriloisto" about viikon jälkeen.

Koska ekan värjäyksen tulos haalistui melkeimpä kokonaan pois, päätin tehostaa melkein blancoa "maalauspohjaa" Directionsin Silverillä ja kunnon värit saivat kaveriksi vain vähän hoitoainetta. Siinä itse värjäystilanteessa vielä päätin, että nyt laitetaan värit toisinpäin ja tadaa en meinannut pariin päivään tunnistaa peilikuvaani :D Ja tässä tosiaan kirjoittaa ihminen joka on inhonnut pinkkiä ja vaaleanpunaista niin kauan kuin muistan. Olen siis seonnut lopullisesti. Mut ovat nämä kyllä silti niin kivat! ^^

Jotenkin ei ole jaksanut ottaa kameraa käteen syksyn aikana. Hyvin vähän. Aamuisin sitä vaan tekee pikameikin, menee töihin ja kotiin päästessään ei tule mieleenkään harrastaa mitään meikkikokeiluja tai kuvailla muutenkaan mitään.
Itse asiassa nyt kun tuota syys-loka kuvakansiota tarkastelee, niin olenhan mä kameraa vähän rääkännyt ainakin syyskuussa kun fiilistelin yksin kotioloissa. Pistin pystyyn kunnon syyssiivousprojektin ja siinä sivussa vähän herkuttelin ja tunnelmoin...

Kylmänä syysiltana nallepyjama ja suklaakahvi sammakkomukista ♡

Kyllä mulle ihan oikeasti kuuluukin jotain. Mulla nimittäin vaihtuu duunipaikka. Hieman haikein mielin lähden pajalta pois kun olin just asettunut taloksi kunnolla ja olin tottunut kyseiseen paikkaan. Suunnitelmiakin oli loppuajaksi sen verran, että mietin miten kerkeen kaiken tekemään parissa kuukaudessa, sopimus kun oli vielä joulukuun loppuun. Noh, nyt tuli vielä kovempi kiire kun jäljellä on enää muutama päivä.
Uudesta paikasta en sano vielä enempää kuin Teatteri. Lavastus. Hobitti. Näillä mennään kohti uusia haasteita!

Kun Gäpsy otti maalit käteen...

Muun muassa tällaista on saatu aikaiseksi:

Mustat ballerinat saivat uuden ilmeen

 

Mursunen sai kylppäriin naulakkokyltit

 

En tiedä kuka tässä sai ja mitä, mutta tällainen tuli tehtyä

Wohoo!!

Ensi perjantaina, enää muutama päivä! Tarviiko muuta sanoa? It's WEEEKEEEND!!

Viimevuodelta:


 Tänä vuonna:

Grid girl.

Photo: Eero Scherman

2.-3.8. täällä järjestettiin taas Muistojen Imatranajot ja minä olin tällä kertaa grid girlinä. Toimeenkuvaani kuului siis MM-mitalistien lähdöissä oleminen sotikkatyttönä ja lisäksi Motonet tarvitsi promoapua, joten jakelimme heidän lehtisiään. Monella gridillä oli eri hommia lähdöissä olemisen lisäksi. Ja kyllä sitä kuvattavana olemistakin voi kai hommaksi sanoa :D

Photo: Eero Scherman

Photo: Eero Scherman

Olin itse mukana siis ensimmäistä kertaa. En ollut kyseisessä tapahtumassa ennen edes käynyt. Ajojen katselu jäi nytkin toissijaiseksi. Sen ajan kun mestarit ajoivat, kuuntelin sivukorvalla selostusta ja lepuutin jalkojani korkareilla seisomisen jälkeen. Siinä lähdössä nimittäin sai seistä jalat puuduksiin. Onneks olin sontikka- enkä kylttityttö! Mulla oli sentään tuo varjo suojana tuolla auringonpaahteessa, hikoilutti muutenkin ihan liikaa ja sain vahvimman kesärusketuksen vuosiin tuon kahden päivän aikana! Ihan hullut rusketusrajat :D

Photo: Eero Scherman

Photo: Pekka Varis

Photo: Eero Scherman

Kuskini, jolle olin gridinä toisen tytön kanssa, oli Jean-François Baldé, Ranskasta, viisinkertainen MM-mitalisti. Ennen lähtöä kuskit haastateltiin, heitä sekä meitä kuvattiin jatkuvasti ja samalla höpöteltiin keskenämme. Myös viime vuoden Miss Suomi, Lotta Hintsa, oli lähdöissä mukana ja kameran edessä kuskien kanssa. Lähtöjä oli molempina päivinä kaksi, eli neljä kertaa tuo rumba viikonlopun aikana.

Photo: Eero Scherman

Photo: Eero Scherman

Photo: Markku Sikiö & Anniina Kukkonen

Photo: Eero Scherman

Photo: Eero Scherman

Photo: George Chatelain

Photo: Pekka Varis
  

 Valokuvia meistä on tosiaan napsittu runsaanlaisesti, kaikkia en ole edes nähnyt, enkä tule näkemään. Tämän postauksen kuvat ovat molemmilta päiviltä eri järjestyksessä.

Photo: Markku Sikiö & Anniina Kukkonen

 

 Photo: Eero Scherman

Pier Paolo Bianchi

Photo: Eero Scherman

Marco Lucchinelli & Pier Paolo Bianchi
 Photo: Eero Scherman

Photo: Eero Scherman

Photo: Markku Sikiö & Anniina Kukkonen

Pakkohan sitä oli käydä kuskia myös moikkaamassa varikolla ja pyytämässä nimmari paitaan! :)

 

Ewe ahdisteli minuu :D

Vapaa-ajalla käytiin tosiaan syömässä, jakamassa Ewen kanssa Motonetin juttuja jne. Sellainen parin tunnin tauko oli lähtöjen välissä.

Vaikka vähän rankkaakin oli, silti kiva viikonloppu! Sain tavata mestarikuskeja ja tutustua uusiin ihmisiin! Kiitos Ewelle siitä kun ehdotit tätä hommaa ja Kiitos Mako, meidän boss, joka sanoit mulle alkukesästä että, "..ja sinähän oot mukana!" vaikken uskaltanu viel siinä vaiheessa sanoa, tulenko mukaan vai en :D Olit oikeessa, kyllä kannatti! Kiitos että sain olla mukana :)

Täältä vielä löytyy muuten mainio video, mistä itsekin oli hyvä katsoa miltä koko touhu on näyttänyt yleisön joukosta:



Kroppa kipiänä ja iho vähän palaneena, maanantainen työaamu ei kyllä houkutellut sitten yhtään. Nyt onneksi duunit pulkassa, saa nukkuakin kunnolla. Tänä viikonloppuna en tee yhtään mitään erikoista, rentoudun vaan, päätin just näin. Ens viikolla onki sitte jo Weekend-festarit, niitä odotellen.. ;) Palaamisiin!

Edit: Lisätty/vaihdettu kuvia.