Kouvostoliitto

Vietin pidennetyn viikonlopun Kouvolassa päin mummoni ja äidin luona. En ollut käynyt siellä vuodenvaihteen jälkeen. En ollut nähnyt edes koiraani Candyä sillä aikaa. Ikävä oli aivan kaamea ja kyyneleethän siinä herahti silmiin kun karvapallo juoksi pihalle mun luokse.

Virnistelijät
 

Candy on jo 14 ja puol vuotta vanha. Tän puolen vuoden aikana sille todettiin sydänvika ja löydettiin nestettä keuhkoista. Näkö ja kuulo on myös huonontuneet erittäin nopeasti, varsinkin kuulo. Ei oikein tule enää hännänheilutuksia vastaan kun juttelee sille, tarkka tuijotus vain.. Vuodenvaihteessa Candy oli vielä niinkin pirteä, ettei iän painoa huomannut oikeastaan ollenkaan. Nyt alkaa jo huomaamaan. Muuten neiti on pirteä, mitä nyt yskii kun innostuu ja ei jaksa enää lenkkeillä niinkuin ennen. Pulssia kun kokeilin, niin se on kaukana normaalista, sellainen tärisevä ja "laiska", vaikea kuvailla. Sydämessä kuulemma reikä. Kolmet lääkkeet käytössä.
Olen ollut aivan järjettömän huolissani, kukaan ei uskokaan. Pelkään, että menetän pian kaikkein rakkaimman asian mun elämästä..

Nappisilmä <3
Kuva muistaakseni ajalta kun asuin vielä kotona..

Candy on siis mun koira, jäi kuitenkin äidin luokse kun muutin pois. Ei ole ollut helppoa. Äiti on kuitenkin sille kaikkein tärkein henkilö sen elämässä. Olin yhdeksän vuotias kun Candy meille haettiin, eli käytännössä kuulunut perheeseen koko elämäni. En ole tänne blogiin mitään kirjoittanut koko ipanasta, koska en ole pitkään aikaan sitä edes nähnyt ja aihe ei ole mulle enää se kaikkein helpoin kirjoittaa.

Mukavaa meillä kuitenkin oli, mm. leikittiin piiloleikkiä (hajuaisti toimii, namit kyllä löytyy :D) ja trimmaushommiakin tuli taas tehtyä. Kuvaa en kylläkään ottanut siistitystä puudelista, tuossa ekassa kuvassa hieman hurjan näköinen neiti ennen trimmausta, mut ei voi mitään..

Vuosimallia 2008

Viikonlopun aikana sain viimein (kolmen kuukauden jälkeen.. hups) siistittyä omankin kuontalon, blondattua juurikasvun ja värjättyä taas sinisellä.
Kävin myös mun rakkaimmassa paikassa, yhdessä metsässä, jossa aina olen Candyn kanssa vaellellut. Karvanaama ei kylläkään suostunut lähtemään ulos, joten menin yksin. Eipä siinä helteessä meinannut itsekään jaksaa kävellä. Kävelin kuitenkin, ihan periaatteessa. Ja napsin paikoista kuvia, joita on pitänyt jo vuosia sitten ottaa. Tosin kamerana toimi kylläkin kännykkä, joten laatu ei ole taas maailman parasta...

 

 

 

 

 

 

Oli ihan nautinnollista hiippailla rakkaissa paikoissa, Type kuulokkeista soiden.

Btw, mutsi oli hommannut solariumin. Pitihän sitä kokeilla..

 

Muuta tänne mainittavaa ei viikonlopusta ole. Aika kulunut tuon reissun jälkeen töissä, nyt viikonloppuna vaan lepäillyt ja kärsinyt helteestä. Uudet piilolinssitkin sain postista tällä viikolla, niistä kuvaa myöhemmin. Kokeilin ihan uudenlaisia ja täytyy sanoa, että olin taas tosi oudon näköinen :D