Kadonneet kolme kuukautta

NYT mä kirjoitan jotain! Olen jo tässä muutaman päivän ajan avannut Bloggerin kirjoittaakseni, mutta aina mä keksin muka jotain muuta tekemistä, vaikka olisi jopa intoa kirjoittaa. Alkaa itseänikin ärsyttämään tämä hiljaisuus täällä.

On kulunut joku kolme kuukautta. Ei vaan ole ollut energiaa eikä kiinnostusta edes avata Bloggeria. Tästä bloggaamisen vaikeudesta yms. on ollut mielessä tehdä ihan oma postaus jo pitkän aikaa. Mutta ehkä palaan siihen myöhemmin...

Kolmen kuukauden aikana olisi luullut tapahtuneen jotain kertomisen arvoista. Noh, sen verran on tapahtunut että Hobitti saatiin Imatran teatterilla valmiiksi viimekuussa ja näytökset pyörivät huhtikuuhun asti. Siinä mun viimeiset kolme kuukautta onkin ollut; teatterilla. Olen siis lavastamolla hommissa, jos en ole aiemmin maininnut. Tästä Hobitin lavastuksesta en taida nyt vielä kertoa mitään, koska kuviakaan en saa julkaista missään ennen kuin näytökset ovat ohi. Räpsin kännykälläni tekoprosessin aikana jonkin verran suhteellisen rakeisia kuvatuksia, mutta onpahan jotain kuvallista muistoa jäänyt käteen siitä rutistuksesta. Olen tottunut kuvaamaan kätteni jälkeä, niitä on itse kiva katsella jälkikäteen ja kuvat ovat oiva tapa "tallettaa" omia töitä sen varalle jos sitä ei muista, mitä kaikkea on tullut tehtyä.
Vielä ensi-illassakaan en tajunnut, että se on viimeinkin valmis! Olen ollut koko tämän ajan niin Keski-Maassa, ettei ajatus ole riittänyt edes muuhun.
Suosittelen mennä katsomaan, lippuja saa vielä!

Teatteri Imatran sivut löydät täältä!
Liput saat täältä!

Kuvia Hobitista facebook-sivuilla!

Ja pakkohan tämä mainoskin on laittaa esille:

Vaikka äsken sanoin ettei ole tapahtunut mitään kertomisen arvoista, niin toki tässä on välissä ollut halloween, mun synttärit, joulu sekä uudenvuodenaatto, mut niistä ei ole edes kuvia tai mitään muutakaan sanottavaa. Tai no joulusta on kuvia jossain. Ja se oli mun ensimmäinen joulu kun mies on mukana. Mentiin yhdessä Kouvolaan mutsin luo. Kaikki muut juhlat ovatkin sitten olleet perus baareilua tms.

Vuoden 2014 viimeinen kuva.

En ole myöskään ollut kotona kolmeen kuukauteen. Tai siis nyt olen ollut viikon verran, mutta jotenkin se naurettavan lyhyt kävelymatka työmaalle mieheni kämpiltä on houkutellut enemmän kuin kilometrien bussimatka omalta asunnolta. Nyt olen päättänyt (taas) pysyä kotona. Kyllä ihminen kaipaa omaa kotia kuitenkin. Tai minä ainakin kaipaan.
Tällainen asuntojen välinen vekslaus on myös aika jännä kokemus. Veikkaan, että harvemmin ihminen pääsee kokemaan tällaista oman kotinsa kanssa: kotiin palatessasi huomaat kuinka kylpyhuoneen valo on keltainen, peili on aivan tajuttoman iso ja korkealla, pesuallas aivan liian matalalla, asunnon tuoksu on erilainen, keittiön astiakaapit ovat jäätävän siistissä järjestyksessä ja huomaat kaivanneesti jopa omia astioitasi, joita onkin yllättävän paljon.... :D Sitä näkee kotinsa ihan uusin silmin! Toki matkustelu tuottaa varmaan saman tuloksen kotiinpaluun kohdalla, mutta itse en ainakaan ole ollut missään reissussa kuukausia. Kotiin on myös kiva palata kun huomaa, miten orkideat puskevat uutta vartta ja kukkaa siitä huolimatta, etteivät ole saaneet vettä ihan viikottain.

Pari flunssaa on myös mahtunut tähän kolmeen kuukauteen. Toinen on paraikaa menossa. -.- Kolme viikkoa sain olla terveenä tuossa välissä, mitä nyt niistäminen kuului jokapäiväiseen rutiiniin. En tajua tätä, yleensä sairastan harvoin, mutta se ei näköjään enää pidä paikkaansa. Kunnon tuskainen kuume ja paha olo iski aiemmin juuri Hobitin valmistelujen toiseksi viimeiselle viikolle. Sitä omantunnon tuskan määrää! En tiedä kumpi oli pahempi, kuume vai paha mieli. Ehkä manasin sitäkin etukäteen siinä stressin keskellä, "nyt olis todella paha jos tulis kipeeks, nyt ei todellakaan saa tulla kipeeks, hommaa on niin paljon vielä, pitää jaksaa...", enkä edes tiedä miksi ajattelin noin, ehkä mulla oli joku aavistus tai jotain. Noh, hullun kiilto silmisssä hankin finrexiniä, nasolinia, c-vitamiinia, inkivääriä, sitruunaa, hunajaa ja valkosipulia, ja lappasin niitä suuhuni muutaman päivän ajan sellasta tahtia etten valkosipuliinkaan ole koskenut sen jälkeen. Mut kyllähän taisi auttaa, tervehdyin muutamassa päivässä takaisin elävien kirjoihin.

Elävien kirjoista tulikin mieleen Mokoman uusi levy Elävien kirjoihin, mikä julkaistiin 6.2. Kuulostaa sen verran hyvältä ja ajankohtaiselta meikäläiselle, että voisi kyseista levyä kuunnella enemmänkin. Ja niin olen kyllä tehnytkin. Varsinkin tätä biisiä on tullut luukutettua:



Se on itseasiassa todella sääli, että Mokomaakaan en ollut kuunnellut aikoihin. Pari edellistä albumia on jäänyt multa ihan pimentoon, ja tämä ei ole tapahtunut pelkästään Mokoman kohdalla. Koko metallimusiikin kuuntelu on jäänyt naurettavan vähälle, vaikka ihan tasavarmasti juuri sitä tarvitsisin. Hullua puhua lempibändeistäkään, kun ei tiedä bändien uusista levyistä oikeastaan mitään...
Type O Negative on kylläkin pysynyt aktiivisessa kuuntelussa ja se asia tuskin tulee muuttumaan mihinkään, ainakaan ihan äkkiä. Ja heiltähän niitä uusia levyjä ei sitten enää ikinä tulekaan........

Mutta se ei toki tarkoita sitä, etteikö minulle löytyisi ostettavaa! Olin niin kiltti joulun aikoihin, että päätin ostaa itselleni jotain kivaa!

Type o Negativen t-paita <3 Tämä on sen verran iso (ei ollu ku yhtä kokoa), että voisin tuunata tätä vähän uuteen uskoon kun pääsen ompelukoneen ääreen...

Yksi Typen albumeista (päämääränä hommata kaikki)
ja Poisonblackin vanha albumi, mikä on ollut tarkoituksena hankkia jo vuosia. Tämän sain kaupanpäälliseksi. Poisonblack oli ensimmäisiä metallibändejä mitä aloin teininä kuuntelemaan ja tuo albumi on juuri SE.

Ja TÄMÄ... Tämä on nyt mun THE seinälippu, koska olen halunnut tämän sen viimiset 10 vuotta :D Ja nyt vasta sain hommattua... tiedän. Ja vieläpä tämän ikäisenä kun seinäliput "pitäisi" ehkä riipiä alas seiniltä... tiedän. Mutta en välitä.

Tarkotus oli ostaa kylläkin alennusmyynneistä jotain (didn't happen) ja varsinkin uudet rintaliivit olivat haussa ja myöskin tilauksessa about kuukauden ajan niin, että kaikki alet menivät ohi sillä aikaa kun odotin tilaustani saapuvaksi. Voisin sanoa Changen nettikaupalle, että haistakaa v... Mutten sano, vaan kehottaisin mieluummin tekemään asialle jotain etteivät muut ihmiset voi tilata kyseisestä kaupasta siellä olemattomia tuotteita. On nimittäin hyvin, hyvin, hyvin ärsyttävää kun luulee saavansa kerrankin edullisesti (30€) itselleen liivit alennusmyynnistä, kerrankin oikean kokoiset ja odotat ikuisuuden, etkä lopulta saakaan mitään. Tilaushistoriassa luki koko ajan "prosessoidaan", kunnes kuukauden kuluttua koko tilaus oli kadonnut listasta. Toki ennen häviämistä olin laittanut jo kyselyä, että missä tilaukseni viipyy, mutta laitoin viestini nähtävästi väärään paikkaan, koska niihin ei vastattu. Sitten kun viimeiseen viestiini vastattiin, niin vastaus oli seuraavanlainen: "We are very sorry, but the item you have ordered is unfortunately sold out, and has been for several weeks, so it is a mistake that your order has not been canceled. We sincerely appologize for this inconveneince. We have canceled the order now." Kiitti tästä!

Päätin tehdä myös tilauksen Sugarpillille, muttei sekään ole tapahtunut. Tosin se on ihan itsestäni kiinni. Ehkä ens kuun rahoista sitten...
Ja ulkoinen kovalevy pitäisi hankkia niin voisin formatoida tämän läppärinkin ja saisin siirrettyä vanhalta kovolta kuvat ym. talteen ja käytettäviksi. Rahan menoa ei voi estää...

Viimekuussa hiusvärikin vaihtui! Viimeinkin päässäni on se väri, minkä takia alunperin aloin blondaamaan hiuksiani. Väripullotkin olivat olleet hyllyssä vuoden verran :D Noh, nyt ei ole sitten pullon pulloa ja väri kaipaisi kirkastusta, joten ajattelin ostaa Biozellin colormaskin siinä violetin sävyssä, se varmasti ajaa asiansa ennen kuin tilaan uusia värejä. Outoa on myös se, etten ole koskaan aiemmin värjännyt tukkaani violetiksi, vaikka se on ollut lempivärini ainakin viimeiset kymmenen vuotta. Nyt ainakin maastoudun hyvin kämppäni sisutukseen...

Päässäni on itseasiassa kahta eri väriä. Hyllystä löytyi Crazy Colorin Hot Purple ja Aubergine. Jälkimmäisen olin saanut kaverilta, eikä ollut ihan mun mieleinen sävy, joten se sai jäädä latvoihin ja niihin kohtiin mihin Hot Purple ei riittänyt. Värjätessä laitoin myös sävyjä päällekkäin, eikä taaskaan ollut mitään hajua millainen lopputulos olisi edessä. Kävi ilmi että paras sävy tuli näiden sekoituksesta! Hot purple esiintyi hiuksissani lähes sinisenä ja Aubergine oli sellainen turhan punertava. Mutta liukuvärjäysyritys onnistui ja olin tulokseen tyytyväinen! Saa nähdä miten seuraavaksi värjään... Musta on hauskaa tuolla tavalla päättää vasta värjäystilanteessa mitä teen, se tuo pienimuotoista jännitystä :D

Okei nyt on jo niiiin pitkä postaus ja mulla on niiiin nälkä, että menen tekemään ruokaa. Eilen söin laiskan naisen safkaa, juustopastaa jauhelihan kera + suhteellisen vihreää salaattia, joka sisälsi lehtisalaattia, kurkkua, viinirypäleitä ja aurajuustoa. Omnom ♡.

Adios!
♡ Gäpsy